Kumppanuuskasvit

Sain erään lukijan viestistä innostuksen kirjoittaa hiukan kumppanuuskasveista. Niistä en ole tainnut vielä kirjoittaakaan mitään. Ensimmäisenä vuonna kun aloitin hyötypuutarhan olin alkuun lähes ”hysteerisen tarkka” siitä, mitkä sopivat yhteen ja mitkä ei. Olinhan lukenut kaiken mahdollisen kaikesta mahdollisesta mikä liittyi vihannesten kasvattamiseen. Ja melkein ”masennuin” kun tajusin kumppanuuskasvilistan pituuden.

Kumppanuuskasvilista oli niin pitkä ja tuntui että sääntöjä oli hämmentävän paljon. Mietin, ettei tämä ikinä tule toimimaan. Etten saa m i t ä ä n syötävää maasta. Olin ajatellut, että vihannesten kasvattamisen pitää olla helppoa, innostavaa ja sen on annettava onnistumisen iloa.  Ja näin ajattelen edelleen. Joten päätin, että ei kiitos. En lähde millekään tiukalle linjalle tässä. Aina voi kokeilla, onnistua, epäonnistua, ja kokeilla uudelleen.

Totta on kuitenkin, että monet kasvit sopivat yhteen, koska ne auttavat toisiaan joko erittämällä aineita jotka hämäävät tuhohyönteisiä tuoksullaan, tai auttavat toisiaan ravinteiden tuottamista. Vastaavasti tiettyjä kasveja ei kannata kasvattaa lähekkäin koska ne saattavat kilpailla samoista ravinteista.

Pölyttäjien houkuttelu on aina hyvästä, joten kukkia minulla on pitkin kasvimaata. Kehäkukka ja samettikukka ovat hyviä kasveja istutettavaksi pitkin vihannesmaata sekä tervehdyttämään kasvua ja tuomaan kauneutta ja iloa kasvimaalle. Samoin pyrin istuttamaan voimakkaasti kukkivia ja tuoksuvia (vihannes)kasveja sinne tänne puutarhaan. Annan esimerkiksi korianterin kukkia penkissä, kun sen aika on. Siinä on herkät valkoiset kukat ja pörriäiset rakastavat sitä.

Mitä suosin yhdessä

• Basilika ja tomaatti – koska kumpikin tykkää lämpimästä. Toinen on korkea ja toinen matala, joten ne sopivat kasvihuoneessa samaan penkkiin. Vaikutusta kummankaan makuun en ole huomannut – ehkäpä minun makuaisti ei ole kovin kehittynyt. Enemmän näen merkitystä terveellä ja hyvinravitulla kasvualustalla.
• Salaatti käy kaikkien kaveriksi. Sitä olen tökkinyt kasvamaan minne vaan, eikä se tai vierustoverikaan ole kärsinyt. En ole huomannut sen varastavan muilta kasveilta ravinteita.
• Porkkanaa ja sipulia olen suosinut vierekkäin, tai ainakin lähelle toisiaan. Kummatkin tuoksuvat vahvasti ja uskon että niiden haittaötökät (sipulukärpänen, porkkanakärpänen) hämääntyvät toisistaan.
• Kaalikärpäsen toukka ei tykkää tomaatin hajusta. Joten, vaikka avomaalla en saakaan tomaattia kypsymään, niin istutan silti muutaman tomaatintaimen kaalien sekaan – ihan kiusatakseni toukkia.

Minun no-no-lista

Tämä on lyhyt, enkä ole varma onko tämä edes määriteltävissä listaksi. Tässä on minulla vain yksi yhdistelmä. Nimittäin

• Peruna ja tomaatti mahdollisimman kauaksi toisistaan. Ovat samaa sukua ja perunarutto leviää todella herkästi tomaattiin. Näin olen lukenut useasta lähteestä ja luotan usean eri tarhurin kokemukseen. Jotkut kasvattavat samassa kasvihuoneessa kumpaakin – minä en ota riskiä.

Mitä olen kokeillut

• Härkäpavun ja perunan pitäisi olla superkavereita keskenään – en huomannut eroa kummankaan satoisuudessa
• Kesäkurpitsa ja tomaatti oli samassa kasvutunnelissa ensimmäisenä vuonna, vierivieressä, eikä mitään harmia kummallekaan koitunut. Kumpikin tuotti valtaisan sadon. (eivät lukemani mukaan ”sovi” yhteen)
• Porkkana ja papu kasvoivat samassa penkissä viime kesänä saman aikaisesti- tuottivat kumpikin hyvän sadon, vaikkeivät listojen mukaan sovi yhteen

Mutta

Arvostan kovasti kaikkia, jotka kaikkia näitä sääntöjä noudattavat ja näkevät vaivaa. Kumppanuuskasveja on paljon, samoin kasveja jotka eivät sovi yhteen. Jos haluat tarkemmin tutustua näihin, niin googlaamalla löytyy paljon listoja. Esimerkiksi Luomulaakson Marian blogissa on melkoisen kattava luettelo kumppanuuskasveista. Linkki tekstiin löytyy tästä. Siellä on kasvit jotka sopivat yhteen, ja ne joita pitää välttää istuttamasta vierekkäin.

Mitä sääntöjä noudatan?

Kaikista tärkeintä minulle on, että kasvualusta on terve ja maassa on ravinteita, oikea rakenne ja paljon hyödyllisiä lieroja. Kun maaperä voi hyvin, niin kasvit voivat hyvin ja mekin voidaan hyvin. Toinen, yhtä tärkeä on viljelykierto. Tämä edistää sekä vihannesten että maaperän hyvinvointia, terveyttä ja ravintoarvoja. Itsestäänselvä ”sääntö” on myrkyttömyys. Eli kaikki keinotekoiset lannoitteet ja kemialliset torjunta-aineet loistavat poissaolollaan meillä. Kaikki muut ”säännöt” sitten joustavat.

Olisi kiva tietää noudattaatko joku lukijoista kumppanuuskasvi-mallia? Onko positiivisia kokemuksia? Mitkä yhdistelmät toimivat ja mitkä ei?

-annukka-