Retiisirakkaus

Kasvatan retiisejä jo aikaisin keväällä. Odotan aina malttamattomana milloin pääsen maistamaan ensimmäistä retiisiä. Käyn kokeilemassa varovaisesti naattien juuresta, että jokos olisi joku mukula sen verran iso että sen voisi jo nostaa. Että olisiko siellä edes yksi, jonka voisi siivuttaa voileivän päälle. Se taitaa olla retiisirakkautta!

Retiisi ja nauris kuuluvat samaan kasviheimoon
Pienenpieniä retiisiejä ja Hakurei-nauriita juuri nostettuna ja sulassa sovussa lautasella

Retiisi kuuluu ristikukkaisiinkasveihin, siis samaan heimoon kuin kaalit, nauriit, lantut ja rucola. Ja tottahan se on – kaikki nämä kasvit muistuttavat maultaan toisiaan. Toisissa on enemmän potkua kuin toisissa.

Miten retiisi kasvatetaan?

Retiisi kasvaa parhaiten keväällä ja syksyllä. Keskikesällä se alkaa kukkia herkästi liian valon ja lämmön vaikutuksesta. Retiisi on helppo ja kiitollinen kasvatettava. Se on ensimmäisiä vihanneksia joita saa omasta maasta keväällä syötäväksi. Se on jo syöty, kun porkkanat vastaa aavistuksen verran vihertävät mullan pinnalla. Nopeimmillaan retiisi kehittyy noin kolmessa-neljässä viikossa kylvöstä valmiiksi syötäväksi herkuksi.

Retiisin siemenet voi kylvää suoraan maahan tai sitten ne voi kasvattaa ensin taimeksi. Suorakylvös on hiukan hitaampi tapa, mutta huolettomampi. Mutta jos haluaa herkkuja nopeasti pöytään, niin sitä voi vähän jouduttaa.

Pienet retiisintaimet
Siinä niitä on. Nätisti rivissä. Odottamassa pulskistumista.

Siemenet voi istuttaa kolmen-neljän siemenen ryhmissä vaikkapa istutuskennoon. Kun taimet on nousseet niin, että sirkkalehtien lisäksi näkyy ensimmäinen lehtipari ne istutetaan maahan. Sen voi tehdä joko yksitellen tai ryhmissä.

Retiisit voit kylvää myös vaikkapa ämpäriin, ruukkuun tai muuhun riittävän syvään astiaan johon saat mahdutettua rittävästi multaa. Hyvin kasteltuun multaan painetaan retiisinsiemenet, kylvös peitetään ja odottellaan tuloksia. Tällaisen pikkuistutuksen voit tehdä vaikkapa lasitetulle parvekkeelle tai terassille.

Raparperia, pinaattia ja retiisejä
Kevään ensimmäisiä herkkuja puutarhasta ovat raparperi, pinaatti ja retiisit

Jos tykkää retiiseistä, niitä kannattaa laittaa kasvamaan muutaman viikon välein. Näin aina on saatavilla sopivan kokoisia ja raikkaan makuisiaherkkuja. Jos retiisi on liian pitkään maassa, siitä tulee ”sienimäinen” ja ikävä rakenteeltaan, ja maku muuttuu tylsäksi. Laita mieluummin kasvamaan usein ja vähän, kuin paljon kerralla, niin niitä riittää pidempään.

Kastelun tärkeys

Taimia kannattaa kastella riittävästi, jottei mausta tule liian väkevää (polttavaa). Lajikkeen valinta ei loppujen lopuksi vaikuta juurikaan makuun – suurin merkitys on nimenomaan kasteluveden määrällä. Sama koskee myös nauriita – riittävällä kastelulla saa miedomman makuisia herkkuja.

Kun retiisin nostaa maasta, tai ostaa vaikkapa torilta niin kannattaa poistaa naatti, sillä sen kautta haihtuu juureksen kosteus uskomattoman nopeasti. Retiisi muuttuu väsyneeksi ja nahistuneeksi ja se menettää osan rapeudestaan. Sen jälkeen pese retiisit kunnolla, mutta kuoria ei tarvitse. Retiisit säilyvät parhaiten jääkaapissa joko kannelisessa rasiassa, kosteaan talouspaperiin käärittynä tai muovipussissa. Oikein säilytettynä retiisi säilyy reilun viikon rapsakkana ja syötävän hyvänä.

Anna retiisille mahdollisuus!

Tuore, lähituotettu tai itsekasvatettu retiisi poikkeaa kaupan tuontiretiisistä maultaan todella paljon. Joten jos olet syönyt vain tuontiretiisejä niin anna kotimaiselle mahdollisuus!

Kokeile sitä ohuen ohueksi siivutettuna leivän päällisenä. Se peittoaa kevään kurkut mennen tullen. Keväällä ei mikään – siis ei mikään, ole niin hyvää, niin raikasta ja niin tuoreenmakuista kuin ensimmäiset retiisit juustoleivän päällä.

Ruileipää, salaattia ja retiisejä
Aamukahvi , ruisleipä, jolla juustoa, itsekasvatettua salaattia sekä ohueksi leikattua French Breakfast-retiisiä – luksusta parhaimmillaan.

Jos tykkää wasabin tulisuudesta, niin suurella todennäköisyydellä tykkää myös retiisistä. Samantyyppistä potkua löytyy kummastakin.
Retiisi on parhaimmilllaan nimenomaan ohueksi siivutettuna, olipa kyse sitten leivänpäällisiistä, salaatista tai lisukkeesta. Jotkut pitävät siitä myös keitettynä, grillattuna tai vaikkapa wokattuna, mutta näihin tapoihin en ole itse oikein oppinut.

-annukka-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *